Hopeanuolismin monet viholliset

 ”Star Wars on paras, Hopeanuoli on varas, ruohonleikkurit vedetään vessantuutista alas!”
—Nimettömäksi jäänyt anonyymi

Kuten yllä olevasta sitaatista on induktioitavissa, kaikki ihmiset päällä maan eivät pidä hopeisena välkkyvästä nuolesta ja tämän uskollisista kannattajista sekä päällä pyörivästä ilmiöstä (=hopeanuolismi). Induktion tulos hämmentää minua: miten näin viaton ja harmiton sarja voi saada ihmisotuksen verisuonet pulppuamaan kiukusta? Liekö kyseessä yksi aikakautemme suurimmista mysteerioista? Asia sietää tutkiskelua, ja sitä tarjoaa tämänkertainen esitys.

Arvon yleisö, kino Pilvilinna esittää:

Hopeanuolismin monet viholliset

Osa 1. Hopeanuoli on mangan syöpä

Tällä kauniilla korulauseella on karakterisoitu Hopeanuolen ja hopeanuolismin merkitystä Suomen mangorintamalla. Vaan mitä se oikein meinaa? On muistettava, että on myös olemassa hyvänlaatuisia kasvaimia, joten… Hmm…

Kulttuurisesta näkökulmasta tuijotettuna Hopeanuoli on aina sopinut Suomenmaahan kuin nenä naamaan. Siksipä tämä väitös Hopeanuolen syövällisyydestä (älä lue: sydämellisyydestä; älä lue myöskään: syötävällisyydestä) iskee kuin sata volttia ja miljoona salamaa. Onko tämä teos karhukoiran taistelusta karhua vastaan talvisissa olosuhteissa sitten niin huutava vääryys? Ovatko Dragon Ball ja muut kulttuurishokit sitten sopivampaa kamaa supisuomalaisille?

Niin. Entäpä jos Hopeanuoli olisikin ollut mangon uuden tulemisen airut? Muistelkaamme Tekno-Kekon ja Anttu-sedän väittelyä vuosituhannen alussa siitä, mikä sarja sopisi Suomen ensimmäiseksi mangojulkaisuksi. Anttu-setä tarjosi lohikäärmekuulia, ja lopputuloksena olikin sitten tuliset oltavat eduskunnan vatvovien silmien alla. Tekno-Kekko ehdotti jotain taiteellisempaa sekä paremmin aikuiseen makuun sekä suomalaiseen kulttuurin sopivaa sarjaa. Entä jos, entä jos…

Muutama kuukausi sitten tein havainnon adressista, jossa Taksua kehotettiin vaihtamaan alaa. ”Isorintaisten koirien tuhertelun asemesta Takahahsi voisi tienata elantonsa putkimiehenä, potaatinkuorijana tai vaikka koirankyhmynleikkaajana.” Jos Suomen mangorintama on väitetysti vuosien saatossa kypsynyt sitten vuosituhannen alun, niin miten tällainen oikein mallaa? Tosin kyseinen adressi näyttäisi sittemmin hävinneen. Hmm…

Osan 1 konkluusio: Mikä on Hopeanuolen ja hopeanuolismin nykyinen status Suomessa ja mangorintamalla? Onko sarjan hyväksymistaso jo Aku Ankan luokkaa, vai odottaako arvostatus nousuaan edelleen vielä suonsilmässä?

 

Osa 2. Journalistit on eri sissit

Huhut kertovat näin: suomalaiset japanimaatiota ja mangoa käsittelevät aikakauslehdet vähättelevät Hopeanuolta ja hopeanuolismia. Hopsismi onkin höpsismi! Taksu-setä on vähän yksinkertainen! Hopeanuoli on sukupolvikokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille—muut menkööt männikköön!

Huhut kertovat myös näin: konventiot vähättelivät Hopeanuolesta teetettyjä musikaaleja. Desuconiin ei musikaaliväellä ollut mitään asiaa, ja Traconin kiinnostus musikaalia kohtaan loppui tasan tarkkaan ensi-illan kynnyksellä.

Miksi näin? Miksi tätä ainutlaatuista mangojulkaisua ja kulttuuritekoa kohdellaan näin? Tästäpä taas kerta-annos jutusteltavaa illanistujaisiin—Taivassalokin pitänee repiä männikköön mukaan!

 

Osa 3. Sanokaa Fazi, kun haluatte hyvää?

Kaksoissolan™ foorumin Fazi-nimisellä käyttäjällä oli unelma: todistaa tosifaktoidi, että Hopeanuolen suomalainen kannattajakunta on läpeensä mätä. Kyseinen veijari oli asiasta niin varma, että hän ehti jo suunnitella luentoa kyseistä aiheesta, mikä olisi ollut anti-hopeanuolismin rohkein liike tähän mennessä. Toiselta kädeltä, luento ei koskaan toteutunut, joten tiedä häntä ja koiranhäntää.

Millainen kyseinen luento olisi ollut? Asiallinen vai kieliposkinen? Vakava vai nauruhermoja kiduttava? Puhdasmielinen vai kierä kuin K. Kieränen? Ken tietää—kysykää häneltä.

Osa 4. *sensuroitu*

*sensuroitu*

Terv.
Maailmanpoliisi

 

Osa 5. Tapaus Äf

Hopeanuolismin tuorein ja vakavin kriisi ajoittui viime joululle—minnepä muuallekaan kuin pimeyden ytimeen, Kaksoissolan™ foorumille. Suosiollaan yllättäneessä runo-topiikissa eräs nimeltä mainitsematon Uru oli väsännyt kiehtovan, lynchmaisen poeemin hopeanuolismin kohtalonhetkistä:

Valitettavasti Urun runonlausunta manasi paikalle henkilön, joka haastoi poeemin aiheen todenteolla. Kyseessä oli Señor Äf Äffington, ärripurri ilkikurinen, haukkuja pahansisuinen.

Tässäkö se sitten oli? Vuosikymmeniä kestänyt hopeanuolismi kokisi loppunsa tämän mysteerisen, epsanjamaisen señorin käsissä? Ei, sillä Hyperlinkittäjä, kaikkien foorumien sankari ja pelastaja numero uuno, saapui paikalle ja pelasti päivän ja hopeanuolismin täydeltä kuolemalta.

Väkikivavaltaisessa taistelussa Señor Äf Äffington päästi sammakoita suustaan kuin maailmanlopun kynnyksellä, mutta Hyperlinkittäjä pani vastaan kuin muinaisen Babylonian muurit. Äffingtonin akillesjänteeksi paljastui Melodifestivalen, ja pian Hyperlinkittäjää juhlittiin kuin kiekko- tahi neuroviisuvoittajaa. Hopeanuolismin 34-vuotisen taipaleen suurenmoisin kriisi oli taltutettu, ja tämä kesä tuntuu ihanimmalta pitkään aikaan.

 

Osa 6. Definitiivinen ratkaisu?

Äffington-kriisin jälkeen Kaksoissolan™ foorumin nykyinen ydinjäsenistö (Pilvilinnan triumiviraatti, Kari Koski, Minttu-pan, Uru ja Spyro) kokoontui salaiseen neuvotteluun. Aihe: miten estää vastaavat anti-hopeanuolismin terroriteot harmaassa tulevaisuudessa?

Lukemattomien tuntien jälkeen tulosta ei syntynyt ilveelläkään, ja niinpä jokainen jäsen yksi kerrallaan hipsi tiehensä häntä koipien välissä. Lopulta jäljellä olimme vain me kolme ja salainen aseemme, jota emme olleet paljastaneet kenellekään: Pilvilinnan roolipelileikkien käsikirja. Väräjävin sormin selailimme tuota ohutta opusta, kunnes kolme silmäparia äkkäsi kuutossivulta jotain silmiinpistävää:

”Ärschyttäwän indiwiduaalin karkoitusloitsu”

 

HruMpa, hRumPa!

hrUmpA, HruMpa!

hRumPa, hrUmpA!

 

Miten kyseinen spelli siis toimii? Tässä malli, olkaatte hyvä:

Essi Merkki: ”Hähää! Teen Hopeanuolen käpälästä selänrapsuttimen ja sen faneista kaurapuuroa! Mä oon paha ja tosi pirullinen!”

Sir Ruthchyild: ”HruMpa, hRumPa! hrUmpA, HruMpa! hRumPa, hrUmpA!”

Essi Merkki: ”Voihan nenä! Minut on lyöty! Ja niin vaivalla kun minä mieheni paloitin!”

 

Ja tähän kohtaan itse kunkin oma voitonhuuto. Omani? ”Voitto kottiin!”

Onko tämä lopullinen, definitiivinen ratkaisu anti-hopeanuolismiin? Ans kattoo!

 

Männiköstä terwehtien,
Sir Ruthchyild
Pilvilinnan hoptimistinen triumviraatti
Tiistaina 13 p:nä Kesäkuuta
☙❧