”Star Wars on
paras, Hopeanuoli on varas, ruohonleikkurit vedetään vessantuutista alas!”
—Nimettömäksi jäänyt anonyymi
Kuten yllä olevasta sitaatista on induktioitavissa, kaikki
ihmiset päällä maan eivät pidä hopeisena välkkyvästä nuolesta ja tämän uskollisista
kannattajista sekä päällä pyörivästä ilmiöstä (=hopeanuolismi). Induktion tulos
hämmentää minua: miten näin viaton ja harmiton sarja voi saada ihmisotuksen
verisuonet pulppuamaan kiukusta? Liekö kyseessä yksi aikakautemme suurimmista
mysteerioista? Asia sietää tutkiskelua, ja sitä tarjoaa tämänkertainen esitys.
Arvon yleisö, kino Pilvilinna esittää:
Hopeanuolismin monet viholliset
Osa 1. Hopeanuoli on mangan
syöpä
Tällä kauniilla korulauseella on karakterisoitu Hopeanuolen
ja hopeanuolismin merkitystä Suomen mangorintamalla. Vaan mitä se oikein meinaa? On muistettava, että on myös olemassa
hyvänlaatuisia kasvaimia, joten… Hmm…
Kulttuurisesta näkökulmasta tuijotettuna Hopeanuoli on aina sopinut
Suomenmaahan kuin nenä naamaan. Siksipä tämä väitös Hopeanuolen
syövällisyydestä (älä lue: sydämellisyydestä; älä lue myöskään:
syötävällisyydestä) iskee kuin sata volttia ja miljoona salamaa. Onko tämä teos
karhukoiran taistelusta karhua vastaan talvisissa olosuhteissa sitten niin
huutava vääryys? Ovatko Dragon Ball ja muut kulttuurishokit sitten sopivampaa kamaa supisuomalaisille?
Niin. Entäpä jos Hopeanuoli olisikin ollut mangon uuden
tulemisen airut? Muistelkaamme Tekno-Kekon ja Anttu-sedän väittelyä
vuosituhannen alussa siitä, mikä sarja sopisi Suomen ensimmäiseksi
mangojulkaisuksi. Anttu-setä tarjosi lohikäärmekuulia, ja lopputuloksena olikin
sitten tuliset oltavat eduskunnan vatvovien silmien alla. Tekno-Kekko ehdotti
jotain taiteellisempaa sekä paremmin aikuiseen makuun sekä suomalaiseen
kulttuurin sopivaa sarjaa. Entä jos, entä jos…
Muutama kuukausi sitten tein havainnon adressista, jossa
Taksua kehotettiin vaihtamaan alaa. ”Isorintaisten koirien tuhertelun asemesta Takahahsi
voisi tienata elantonsa putkimiehenä, potaatinkuorijana tai vaikka
koirankyhmynleikkaajana.” Jos Suomen mangorintama on väitetysti vuosien
saatossa kypsynyt sitten vuosituhannen alun, niin miten tällainen oikein
mallaa? Tosin kyseinen adressi näyttäisi sittemmin hävinneen. Hmm…
Osan 1 konkluusio: Mikä on Hopeanuolen ja hopeanuolismin
nykyinen status Suomessa ja mangorintamalla? Onko sarjan hyväksymistaso jo Aku
Ankan luokkaa, vai odottaako arvostatus nousuaan edelleen vielä suonsilmässä?
Osa 2. Journalistit
on eri sissit
Huhut kertovat näin: suomalaiset japanimaatiota ja mangoa
käsittelevät aikakauslehdet vähättelevät Hopeanuolta ja hopeanuolismia.
Hopsismi onkin höpsismi! Taksu-setä on vähän yksinkertainen! Hopeanuoli on
sukupolvikokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille—muut menkööt männikköön!
Huhut kertovat myös näin: konventiot vähättelivät
Hopeanuolesta teetettyjä musikaaleja. Desuconiin ei musikaaliväellä ollut
mitään asiaa, ja Traconin kiinnostus musikaalia kohtaan loppui tasan tarkkaan
ensi-illan kynnyksellä.
Miksi näin? Miksi tätä ainutlaatuista mangojulkaisua ja
kulttuuritekoa kohdellaan näin? Tästäpä taas kerta-annos jutusteltavaa
illanistujaisiin—Taivassalokin pitänee repiä männikköön mukaan!
Osa 3. Sanokaa Fazi,
kun haluatte hyvää?
Kaksoissolan™
foorumin Fazi-nimisellä käyttäjällä oli unelma: todistaa tosifaktoidi, että Hopeanuolen
suomalainen kannattajakunta on läpeensä mätä. Kyseinen veijari oli asiasta niin
varma, että hän ehti jo suunnitella luentoa kyseistä aiheesta, mikä olisi ollut
anti-hopeanuolismin rohkein liike tähän mennessä. Toiselta kädeltä, luento ei
koskaan toteutunut, joten tiedä häntä ja koiranhäntää.
Millainen kyseinen luento olisi ollut? Asiallinen vai
kieliposkinen? Vakava vai nauruhermoja kiduttava? Puhdasmielinen vai kierä kuin
K. Kieränen? Ken tietää—kysykää häneltä.
Osa 4. *sensuroitu*
*sensuroitu*
Terv.
Maailmanpoliisi
Osa 5. Tapaus Äf
Hopeanuolismin tuorein ja vakavin kriisi ajoittui viime
joululle—minnepä muuallekaan kuin pimeyden ytimeen, Kaksoissolan™ foorumille. Suosiollaan
yllättäneessä runo-topiikissa eräs nimeltä mainitsematon Uru oli väsännyt
kiehtovan, lynchmaisen poeemin hopeanuolismin kohtalonhetkistä:
Valitettavasti Urun runonlausunta manasi paikalle henkilön,
joka haastoi poeemin aiheen todenteolla. Kyseessä oli Señor Äf Äffington, ärripurri
ilkikurinen, haukkuja pahansisuinen.
Tässäkö se sitten oli? Vuosikymmeniä kestänyt hopeanuolismi
kokisi loppunsa tämän mysteerisen, epsanjamaisen señorin käsissä? Ei, sillä
Hyperlinkittäjä, kaikkien foorumien sankari ja pelastaja numero uuno, saapui
paikalle ja pelasti päivän ja hopeanuolismin täydeltä kuolemalta.
Väkikivavaltaisessa taistelussa Señor Äf Äffington päästi
sammakoita suustaan kuin maailmanlopun kynnyksellä, mutta Hyperlinkittäjä pani
vastaan kuin muinaisen Babylonian muurit. Äffingtonin akillesjänteeksi
paljastui Melodifestivalen, ja pian Hyperlinkittäjää juhlittiin kuin kiekko-
tahi neuroviisuvoittajaa. Hopeanuolismin 34-vuotisen taipaleen suurenmoisin
kriisi oli taltutettu, ja tämä kesä tuntuu ihanimmalta pitkään aikaan.
Osa 6. Definitiivinen
ratkaisu?
Äffington-kriisin jälkeen Kaksoissolan™ foorumin nykyinen
ydinjäsenistö (Pilvilinnan triumiviraatti, Kari Koski, Minttu-pan, Uru ja Spyro)
kokoontui salaiseen neuvotteluun. Aihe: miten estää vastaavat
anti-hopeanuolismin terroriteot harmaassa tulevaisuudessa?
Lukemattomien tuntien jälkeen tulosta ei syntynyt
ilveelläkään, ja niinpä jokainen jäsen yksi kerrallaan hipsi tiehensä häntä
koipien välissä. Lopulta jäljellä olimme vain me kolme ja salainen aseemme,
jota emme olleet paljastaneet kenellekään: Pilvilinnan roolipelileikkien
käsikirja. Väräjävin sormin selailimme tuota ohutta opusta, kunnes kolme
silmäparia äkkäsi kuutossivulta jotain silmiinpistävää:
”Ärschyttäwän indiwiduaalin karkoitusloitsu”
HruMpa, hRumPa!
hrUmpA, HruMpa!
hRumPa, hrUmpA!
Miten kyseinen spelli siis toimii? Tässä malli, olkaatte
hyvä:
Essi Merkki: ”Hähää! Teen Hopeanuolen käpälästä
selänrapsuttimen ja sen faneista kaurapuuroa! Mä oon paha ja tosi pirullinen!”
Sir Ruthchyild: ”HruMpa, hRumPa! hrUmpA, HruMpa! hRumPa,
hrUmpA!”
Essi Merkki: ”Voihan nenä! Minut on lyöty! Ja niin
vaivalla kun minä mieheni paloitin!”
Ja tähän kohtaan itse kunkin oma voitonhuuto. Omani? ”Voitto
kottiin!”
Onko tämä lopullinen, definitiivinen ratkaisu
anti-hopeanuolismiin? Ans kattoo!
Männiköstä terwehtien,
Sir Ruthchyild
Pilvilinnan hoptimistinen triumviraatti
Tiistaina 13 p:nä Kesäkuuta
☙❧