Zinclairin paluu ja pohdintaa GNG-animaatiosta

Hei,

Väitöskirjatyöni on saanut mainion päätöksen, joten minulla on jälleen aikaa jatkaa muiden tekstien kirjoittamisen parissa. Omaa Toisvisio-sivustoani olenkin päivitellyt aika ajoin, ja suunnitelmassani on nyt jatkaa kirjoitusten lähettämistä tännekin. Minun on siis ilo julistaa Pilvilinnan sekoilujakso päättyneeksi ja tämän sivuston palaamisen alkuperäiseen tyyliin ja aihepiiriin.


Tällä kertaa vuorossa alustavaa pohdintaa GNG:n aina yhtä mielenkiintoisesta animaatiosovituksesta, erityisesti sen alkujaksoista. Tähän alkuun on kuitenkin mielestäni sopiva kerrata pikaisesti oma tutustumiseni Hopeanuoleen ja siihen, miksi juuri Toein animaatioversio ja erityisesti sen alkujaksot kiinnostavat minua niin paljon.

Tutustumiseni Hopeanuoleen kulki hyvin tavanomaisia latuja: lapsuudessani kirjaston hyllyllä komeilevat Hopeanuoli-takakannet kiinnittivät huomioni, ja päätin sitten lainata niistä ensimmäisen. Koska en kehdannut näyttää niitä vanhemmilleni, piilotin kasetin televisiopöydän laatikkoon, ja tähän varhaisen Hopeanuolikokemukseni varmat muistikuvat loppuvat. Voi olla, että joskus piilossa vanhemmiltani saatoin pikaisesti vilkaista videota, mutta minkäänlaista varmuutta tästä ei ole.

Monta vuotta myöhemmin, vuonna 2010, törmäsin Hopeanuoleen seuraavan kerran. Eräällä suomalaisella videopeliverkkosivustolla oli linkki Isis-Indeksin vitsisarjakuviin Left 4 Dead -videopelistä. Isiksen sivustolla oli vaikea olla törmäämättä tutun näköisiin koirahahmoihin ja mainintaan Hopeanuolesta, ja kyseiset kuvat ja tarinat tuntuivatkin erittäin mielenkiintoisilta. Syystä tai toisesta en kuitenkaan innostunut tutustumaan Hopeanuoli-videoihin uudestaan. Siihen vaadittiin vielä neljä vuotta sekä vuoden 1988 euroviisukarsintojen kappale Amor, Amor, joka muistutti sarjan - jota todennäköisesti en koskaan ollut katsonut - musiikkeja. Niinpä kesäisenä iltana 27.7.2014 se sitten tapahtui: ennen nukkumaanmenoa katsastin Hopeanuolen leikkaamattoman version kaksi ensimmäistä jaksoa läpi. Seuraavan päivän vietin eräänlaisessa onnellisuuden ja surumielisyyden rajalla olevassa transsissa. Päällimmäisenä oli kuitenkin painostava tunne siitä, ettei mitään tällaista voisi enää koskaan kokea. Tästä synkästä olotilasta kerron vielä tarkemmin tekstin lopussa.

Ytimekkäästi tiivistettynä Hopeanuolen leikkaamattoman version alkujaksot tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen lähes kymmenen vuotta sitten. Tietty yksi merkittävä syy tähän on se, että tuolloin tiesin japanilaisesta animaatiotuotannosta hyvin vähän pakollisia Miyazakeja, Muumeja ja "lasten videoanimaatioita" lukuun ottamatta. Suurin syy tietämättömyyteni oli se, etten pitänyt 2000-luvun kulmikkaista ääriviivoista, kissansilmistä ja savusaunausvasta. Kestikin huomattavan kauan aikaa, kunnes hoksasin yhteyden Muumien, Helen Kellerin, Hopeanuolen, Digimonin, Full Metal Alchemistin ja kumppanien välillä.

Huomionarvoista on se, miten tarkkaan olen pannut muistiin tuon ensikatselun ajankohdan. Vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tutustunut moneen muuhun animaatioon ja varsinaiseen tv-sarjaan, edes suurimmista suosikeistani en muista ensikatselukerrasta kuin lähinnä vuoden. Lisäksi katsoin GNG:n ensijaksot huoneessa, jossa pidettiin perheeni lankaverkkokauppaa, ja tänä päivänäkin tietty villalankojen hajun yhdistelmä tuo muistovilahduksia tuosta hetkestä. Hajuaisti on mielenkiintoinen aisti.

Ensi kuussa tulee siis kymmenen vuotta täyteen tuosta ikimuistoisesta hetkestä, ja mikäpä olisikaan parempi tapa juhlistaa kuin katsella GNG-animaatio uudelleen kymmenen vuotta kokeneempana. Näinä kymmenenä vuotena olen saanut tutustua niin suurin valtavirtasarjoihin (Dragon Ball, Hokuto no Ken, Saint Seya, City Hunter, Neon Genesis Evangelion, Sabermarionettes, Vision of Escaflowne) kuin myös niihin "aikuisten oikeasti hyviin" (Key The Metal Idol, Wings Of Honneamise, Nuku Nuku, Mobile Police Patlabor, Night On The Galactic Railroad), mikä antaa GNG-animaation arvioinnille vertailukohtia.

Vähän förskottia tuli kuitenkin otettua, sillä katselin ensimmäisen jakson läpi jo muutama päivä sitten. Äsken mainituista sarjoista huolimatta en voi olla myöntämättä, että GNG-animaation alkujakso on edelleen yksi hienoimmista avausjaksoista millekään sarjalle. On hienoa, miten ensimmäisestä - tai oikeastaan kaikista kuudesta ensimmäisestä "ihmisjaksosta" - ei mitenkään pystyisi arvaamaan, millaiseksi sarjan meno kehittyy myöhemmin. Toisaalta tarina alkaa nopeasti ilman turhia lämmittelyjä, päähahmot tulevat helposti tutuiksi, Akakabuto on jatkuvasti läsnä ja Ōmin tunnelmalliset sävellykset pääsevät heti oikeuksiinsa, jolloin lopputuloksena on mukaansa tempaava tunteiden vuoristorata-ajelu jota on vaikea jättää kesken.

Lopuksi palaan vielä kymmenen vuoden takaiseen transsitilaani. Hopeanuolen ensimmäiset jaksot iskivät herkkään kohtaan niin piirtojälkensä, tarinansa ja eritoten musiikkiensa puolesta, jopa niin paljon, että pelkän mielihyvän rinnalle syntyi syvä surumielisyys siitä, ettei nykymaailmassa mitään tämäntasoista teosta voisi enää valmistua. Valitettavasti näin kymmenen vuoden jälkeen tuo tunnetila tuntuu entistä oikeutetummalta. Vastaavanlainen riskien otto animaatiomaailmassa on vähentynyt, mistä hyvä esimerkki löytyy pelkästään Ginga-sarjan sisältä. Suuret, elävät orkesterit väistyvät enemmän ja enemmän sivuun, mukaan lukien Miyauchin kaltainen rehti ja tyynimielinen puhdas ihmisääni ilman kekkalointia saati tietokoneella vekslailua. Ja viimeisenä tietenkin suuri itsestäänselvyys: käsinpiirretty, kaksiulotteinen animaatio pitkäjänteisellä työvimmalla, pehmeillä ääriviivoilla, voimakkailla mutta silti maanläheisillä väreillä, sekä tarpeettomilla ja siksi niin suuresti arvostettavilla yksityiskohdilla ja taustamaalauksilla.

-Zinclair ///

Vuoden Ginga-fäni 2023

Päiwähdystä kaikille!

Hopeanuolismin pitkän historian kaikkien aikojen ensimmäinen Vuoden Ginga-fäni -palkinto on jaettu tänä onnellisena vuonna 2023. Ja voittaja on...

*rumpujen ja flyygelitorvien pärinää*

Gingapaedian nykyiset ylläpitäjät! Onnittelut voittajille!

Palkintoraati perustelee valintaansa seuraavien perusteiden perusteella:

Gingapaedian nykyiset ylläpitäjät, kuten Hakurou ja Admin, ovat pistäneet itsensä likoon tänä vuonna, ja aherruksen tuloksena on syntynyt mitä tasokkaimpia artikkeleita ja kohennuksia entisiin tietopläjäyksiin. Erityismaininnan saavat uudet jaksotietosivut sekä musiikkiraitojen perinpohjaiset katselmat. Tällainen toiminta valaa uskoa, ettei Ginga-fanikunta ole taantunut pelkkään toisten kokoelmien töllöttelyyn, vaan edelleen on lupa ja mahdollisuus käyttää niitä aivoja, jotka itse kukin omistaa pääkopassaan muodossa tai toisessa.

* * *

Näillä näkymin tämä weblogi päättää toimintansa tähän pisteeseen. Vaan välttäkää apeutta ja melankolisia ajatuksia, sillä juttuja meiltä piisaa niin kauan kuin henki sihisee! Zinclairin hopeanuolistisia ja muunmakuisia kirjoitelmia voi käydä lukemassa Toisvisio-sivustolta, ja Pilvilinnan triumviraatin kommelluksia voi följata Pilvilinnassa.

Kiitos Gingapaedian ylläpidolle optimistisesta aherruksesta, fäniyhdistykselle jäsenlehtien toimituksesta ja Houndylle Kaksoissolan foorumin ylläpidosta. Ja erityinen kiitos meidän ja Zinclairin puolesta kaikille, jotka ovat käyneet ja tulevat käymään täällä vaatimattomassa weblogissamme sekä upouusilla veppisivustoillamme. 

Pilvilinnan triumiviraatti kiittää, kumartaa, saa noidannuolen, kuittaa ja poistuu.

Pilvilinnan Sanomat: Ginga-aiheinen näytenumero

Terwehdys ja tiedotus!

Tämä weblogi siirtyy tästä päivästä lähtien kesätauolle. Mutta ällös vajoa alhoan apeuteen, rakas lukija, sillä tarjolla on mitä mainiointa ajanvietettä, nimittäin Pilvilinnan Sanomien upotuore näytenumero muutamine hopeanuolimaisine artikkeleineen! Alla olevasta kuvasta lukemaan, clickety-click!

VAROITUS: saattaa sisältää fiktiota.

Heinäkuisin terweisin,
Pilvilinnan Sanomien toimitus

Akunuolismi

Huom! Kirjoitus löytyy kommenttipuolelta! Rullaatirullaa siis alaspäin, -tos!

Hopeanuolen eksistentiaalikriisi

Ohessa ote Sir Feynthorpen 2.8.2023 julkaistavasta kirjasta “Eläimet, eliöt ja elimet – elämyksiä elävästä elämästä” (WSOY).

 

Kappale 7. Japanilaisen koiran kysymyksiä olemassaolosta, olotiloista ja olohuoneesta

Miksi olla?

Onko pakko olla?

Voiko olla olematta?

…

Olenko minä?

Olen?

On?

Vai ehkä sittenkin…

Olin?

Olen ollut?

Vai jopa…

Tulen olemaan?

…

Tänään olin ja ymmärsin:

Minä

olen

v

e

r

t

i

k

a

a

l

i

n

e

n

.

 

Edit. 27.06.2023

Kirjan julkaisu on peruttu. Syy: Sir Feynthorpe tuli järkiinsä.

 

”Onks uru niinku delannu tai jotai?”

Hopeanuoli on toki kiva kuvatus, mutta mieluummin hankkisin itselleni uuden Ferrarin

Oho, sanelu meni jo päälle. Pyrkikää unohtamaan yllä oleva virke.

 

Terwehdys!

Poiminto kommenttisektiosta:

Jos olisin lööppilehden toimittajanplanttu, väkertäisin tällaisen alun:

Paljastus! Sir Ruthchyild ei välitä tällaisista viesteistä!

Vaan en ole, joten mennään perusruthchyildkaavalla:

Paljastan tämän: tällaisista viesteistä en oikein välitä. Joku henkilö ei vastaa pariin hassuun päivään ja heti ollaan julistamassa kuolleeksi. Kärsivällisyyttä, ihmiset! Patianssia, patianssia! Pelatkaa vaikka pasianssia odotellessa, mutta ei ennenaikaisia kuolinilmoituksia, -tos!

Itse en henkilökohtaisesti erityisesti tunne tätä Urua. Tietääkseni hän ylläpitää Kaksoissolan™ foorumia, veppikauppa Urumia sekä kirjoitti muutaman artikkelin Hopeanuolen suomenkielisiin mangojulkaisuihin—siinä kaikki. Mutta tiedän sen, että veppikaupan ylläpito aikoina tällaisna ei ole sitä hienointa herkkua. Antakaa siis anteeksi mahdolliset viiveet ja erheet, ja antakaa tilaa yhteiselle ymmärrykselle. Ja tätä saatte siteerata vapaasti!

”Kun on lama, silloin ei mene kama.”
—Erään kyläkauppiaan sanankasku (tätä saatte myös siteerata vapaasti!)

 

Terwehtien ja poistuen,
Sir Ruthchyild
Pilvilinnan elollinen triumviraatti
Tiistaina 20 p:nä Kesäkuuta
☙❧

Hopeanuolismin monet viholliset

 ”Star Wars on paras, Hopeanuoli on varas, ruohonleikkurit vedetään vessantuutista alas!”
—Nimettömäksi jäänyt anonyymi

Kuten yllä olevasta sitaatista on induktioitavissa, kaikki ihmiset päällä maan eivät pidä hopeisena välkkyvästä nuolesta ja tämän uskollisista kannattajista sekä päällä pyörivästä ilmiöstä (=hopeanuolismi). Induktion tulos hämmentää minua: miten näin viaton ja harmiton sarja voi saada ihmisotuksen verisuonet pulppuamaan kiukusta? Liekö kyseessä yksi aikakautemme suurimmista mysteerioista? Asia sietää tutkiskelua, ja sitä tarjoaa tämänkertainen esitys.

Arvon yleisö, kino Pilvilinna esittää:

Hopeanuolismin monet viholliset

Osa 1. Hopeanuoli on mangan syöpä

Tällä kauniilla korulauseella on karakterisoitu Hopeanuolen ja hopeanuolismin merkitystä Suomen mangorintamalla. Vaan mitä se oikein meinaa? On muistettava, että on myös olemassa hyvänlaatuisia kasvaimia, joten… Hmm…

Kulttuurisesta näkökulmasta tuijotettuna Hopeanuoli on aina sopinut Suomenmaahan kuin nenä naamaan. Siksipä tämä väitös Hopeanuolen syövällisyydestä (älä lue: sydämellisyydestä; älä lue myöskään: syötävällisyydestä) iskee kuin sata volttia ja miljoona salamaa. Onko tämä teos karhukoiran taistelusta karhua vastaan talvisissa olosuhteissa sitten niin huutava vääryys? Ovatko Dragon Ball ja muut kulttuurishokit sitten sopivampaa kamaa supisuomalaisille?

Niin. Entäpä jos Hopeanuoli olisikin ollut mangon uuden tulemisen airut? Muistelkaamme Tekno-Kekon ja Anttu-sedän väittelyä vuosituhannen alussa siitä, mikä sarja sopisi Suomen ensimmäiseksi mangojulkaisuksi. Anttu-setä tarjosi lohikäärmekuulia, ja lopputuloksena olikin sitten tuliset oltavat eduskunnan vatvovien silmien alla. Tekno-Kekko ehdotti jotain taiteellisempaa sekä paremmin aikuiseen makuun sekä suomalaiseen kulttuurin sopivaa sarjaa. Entä jos, entä jos…

Muutama kuukausi sitten tein havainnon adressista, jossa Taksua kehotettiin vaihtamaan alaa. ”Isorintaisten koirien tuhertelun asemesta Takahahsi voisi tienata elantonsa putkimiehenä, potaatinkuorijana tai vaikka koirankyhmynleikkaajana.” Jos Suomen mangorintama on väitetysti vuosien saatossa kypsynyt sitten vuosituhannen alun, niin miten tällainen oikein mallaa? Tosin kyseinen adressi näyttäisi sittemmin hävinneen. Hmm…

Osan 1 konkluusio: Mikä on Hopeanuolen ja hopeanuolismin nykyinen status Suomessa ja mangorintamalla? Onko sarjan hyväksymistaso jo Aku Ankan luokkaa, vai odottaako arvostatus nousuaan edelleen vielä suonsilmässä?

 

Osa 2. Journalistit on eri sissit

Huhut kertovat näin: suomalaiset japanimaatiota ja mangoa käsittelevät aikakauslehdet vähättelevät Hopeanuolta ja hopeanuolismia. Hopsismi onkin höpsismi! Taksu-setä on vähän yksinkertainen! Hopeanuoli on sukupolvikokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille—muut menkööt männikköön!

Huhut kertovat myös näin: konventiot vähättelivät Hopeanuolesta teetettyjä musikaaleja. Desuconiin ei musikaaliväellä ollut mitään asiaa, ja Traconin kiinnostus musikaalia kohtaan loppui tasan tarkkaan ensi-illan kynnyksellä.

Miksi näin? Miksi tätä ainutlaatuista mangojulkaisua ja kulttuuritekoa kohdellaan näin? Tästäpä taas kerta-annos jutusteltavaa illanistujaisiin—Taivassalokin pitänee repiä männikköön mukaan!

 

Osa 3. Sanokaa Fazi, kun haluatte hyvää?

Kaksoissolan™ foorumin Fazi-nimisellä käyttäjällä oli unelma: todistaa tosifaktoidi, että Hopeanuolen suomalainen kannattajakunta on läpeensä mätä. Kyseinen veijari oli asiasta niin varma, että hän ehti jo suunnitella luentoa kyseistä aiheesta, mikä olisi ollut anti-hopeanuolismin rohkein liike tähän mennessä. Toiselta kädeltä, luento ei koskaan toteutunut, joten tiedä häntä ja koiranhäntää.

Millainen kyseinen luento olisi ollut? Asiallinen vai kieliposkinen? Vakava vai nauruhermoja kiduttava? Puhdasmielinen vai kierä kuin K. Kieränen? Ken tietää—kysykää häneltä.

Osa 4. *sensuroitu*

*sensuroitu*

Terv.
Maailmanpoliisi

 

Osa 5. Tapaus Äf

Hopeanuolismin tuorein ja vakavin kriisi ajoittui viime joululle—minnepä muuallekaan kuin pimeyden ytimeen, Kaksoissolan™ foorumille. Suosiollaan yllättäneessä runo-topiikissa eräs nimeltä mainitsematon Uru oli väsännyt kiehtovan, lynchmaisen poeemin hopeanuolismin kohtalonhetkistä:

Valitettavasti Urun runonlausunta manasi paikalle henkilön, joka haastoi poeemin aiheen todenteolla. Kyseessä oli Señor Äf Äffington, ärripurri ilkikurinen, haukkuja pahansisuinen.

Tässäkö se sitten oli? Vuosikymmeniä kestänyt hopeanuolismi kokisi loppunsa tämän mysteerisen, epsanjamaisen señorin käsissä? Ei, sillä Hyperlinkittäjä, kaikkien foorumien sankari ja pelastaja numero uuno, saapui paikalle ja pelasti päivän ja hopeanuolismin täydeltä kuolemalta.

Väkikivavaltaisessa taistelussa Señor Äf Äffington päästi sammakoita suustaan kuin maailmanlopun kynnyksellä, mutta Hyperlinkittäjä pani vastaan kuin muinaisen Babylonian muurit. Äffingtonin akillesjänteeksi paljastui Melodifestivalen, ja pian Hyperlinkittäjää juhlittiin kuin kiekko- tahi neuroviisuvoittajaa. Hopeanuolismin 34-vuotisen taipaleen suurenmoisin kriisi oli taltutettu, ja tämä kesä tuntuu ihanimmalta pitkään aikaan.

 

Osa 6. Definitiivinen ratkaisu?

Äffington-kriisin jälkeen Kaksoissolan™ foorumin nykyinen ydinjäsenistö (Pilvilinnan triumiviraatti, Kari Koski, Minttu-pan, Uru ja Spyro) kokoontui salaiseen neuvotteluun. Aihe: miten estää vastaavat anti-hopeanuolismin terroriteot harmaassa tulevaisuudessa?

Lukemattomien tuntien jälkeen tulosta ei syntynyt ilveelläkään, ja niinpä jokainen jäsen yksi kerrallaan hipsi tiehensä häntä koipien välissä. Lopulta jäljellä olimme vain me kolme ja salainen aseemme, jota emme olleet paljastaneet kenellekään: Pilvilinnan roolipelileikkien käsikirja. Väräjävin sormin selailimme tuota ohutta opusta, kunnes kolme silmäparia äkkäsi kuutossivulta jotain silmiinpistävää:

”Ärschyttäwän indiwiduaalin karkoitusloitsu”

 

HruMpa, hRumPa!

hrUmpA, HruMpa!

hRumPa, hrUmpA!

 

Miten kyseinen spelli siis toimii? Tässä malli, olkaatte hyvä:

Essi Merkki: ”Hähää! Teen Hopeanuolen käpälästä selänrapsuttimen ja sen faneista kaurapuuroa! Mä oon paha ja tosi pirullinen!”

Sir Ruthchyild: ”HruMpa, hRumPa! hrUmpA, HruMpa! hRumPa, hrUmpA!”

Essi Merkki: ”Voihan nenä! Minut on lyöty! Ja niin vaivalla kun minä mieheni paloitin!”

 

Ja tähän kohtaan itse kunkin oma voitonhuuto. Omani? ”Voitto kottiin!”

Onko tämä lopullinen, definitiivinen ratkaisu anti-hopeanuolismiin? Ans kattoo!

 

Männiköstä terwehtien,
Sir Ruthchyild
Pilvilinnan hoptimistinen triumviraatti
Tiistaina 13 p:nä Kesäkuuta
☙❧