Ohessa ote Sir Feynthorpen 2.8.2023 julkaistavasta kirjasta “Eläimet, eliöt ja elimet – elämyksiä elävästä elämästä” (WSOY).
Kappale 7.
Japanilaisen koiran kysymyksiä olemassaolosta, olotiloista ja olohuoneesta
Miksi olla?
Onko pakko olla?
Voiko olla olematta?
…
Olenko minä?
Olen?
On?
Vai ehkä sittenkin…
Olin?
Olen ollut?
Vai jopa…
Tulen olemaan?
…
Tänään olin ja ymmärsin:
Minä
olen
v
e
r
t
i
k
a
a
l
i
n
e
n
.
Edit. 27.06.2023
Kirjan julkaisu on peruttu. Syy: Sir Feynthorpe tuli järkiinsä.
Hopeanuoli on toki kiva kuvatus, mutta mieluummin hankkisin itselleni uuden Ferrarin
Oho, sanelu meni jo päälle. Pyrkikää unohtamaan yllä oleva virke.
Terwehdys!
Poiminto kommenttisektiosta:
Jos olisin lööppilehden toimittajanplanttu, väkertäisin tällaisen alun:
Paljastus! Sir Ruthchyild ei välitä tällaisista viesteistä!
Vaan en ole, joten mennään perusruthchyildkaavalla:
Paljastan tämän: tällaisista viesteistä en oikein välitä. Joku henkilö ei vastaa pariin hassuun päivään ja heti ollaan julistamassa kuolleeksi. Kärsivällisyyttä, ihmiset! Patianssia, patianssia! Pelatkaa vaikka pasianssia odotellessa, mutta ei ennenaikaisia kuolinilmoituksia, -tos!
Itse en henkilökohtaisesti erityisesti tunne tätä Urua. Tietääkseni hän ylläpitää Kaksoissolan™ foorumia, veppikauppa Urumia sekä kirjoitti muutaman artikkelin Hopeanuolen suomenkielisiin mangojulkaisuihin—siinä kaikki. Mutta tiedän sen, että veppikaupan ylläpito aikoina tällaisna ei ole sitä hienointa herkkua. Antakaa siis anteeksi mahdolliset viiveet ja erheet, ja antakaa tilaa yhteiselle ymmärrykselle. Ja tätä saatte siteerata vapaasti!
Kuten yllä olevasta sitaatista on induktioitavissa, kaikki ihmiset päällä maan eivät pidä hopeisena välkkyvästä nuolesta ja tämän uskollisista kannattajista sekä päällä pyörivästä ilmiöstä (=hopeanuolismi). Induktion tulos hämmentää minua: miten näin viaton ja harmiton sarja voi saada ihmisotuksen verisuonet pulppuamaan kiukusta? Liekö kyseessä yksi aikakautemme suurimmista mysteerioista? Asia sietää tutkiskelua, ja sitä tarjoaa tämänkertainen esitys.
Arvon yleisö, kino Pilvilinna esittää:
Hopeanuolismin monet viholliset
Osa 1. Hopeanuoli on mangan
syöpä
Tällä kauniilla korulauseella on karakterisoitu Hopeanuolen ja hopeanuolismin merkitystä Suomen mangorintamalla. Vaan mitä se oikein meinaa? On muistettava, että on myös olemassa hyvänlaatuisia kasvaimia, joten… Hmm…
Kulttuurisesta näkökulmasta tuijotettuna Hopeanuoli on aina sopinut Suomenmaahan kuin nenä naamaan. Siksipä tämä väitös Hopeanuolen syövällisyydestä (älä lue: sydämellisyydestä; älä lue myöskään: syötävällisyydestä) iskee kuin sata volttia ja miljoona salamaa. Onko tämä teos karhukoiran taistelusta karhua vastaan talvisissa olosuhteissa sitten niin huutava vääryys? Ovatko Dragon Ball ja muut kulttuurishokit sitten sopivampaa kamaa supisuomalaisille?
Niin. Entäpä jos Hopeanuoli olisikin ollut mangon uuden tulemisen airut? Muistelkaamme Tekno-Kekon ja Anttu-sedän väittelyä vuosituhannen alussa siitä, mikä sarja sopisi Suomen ensimmäiseksi mangojulkaisuksi. Anttu-setä tarjosi lohikäärmekuulia, ja lopputuloksena olikin sitten tuliset oltavat eduskunnan vatvovien silmien alla. Tekno-Kekko ehdotti jotain taiteellisempaa sekä paremmin aikuiseen makuun sekä suomalaiseen kulttuurin sopivaa sarjaa. Entä jos, entä jos…
Muutama kuukausi sitten tein havainnon adressista, jossa Taksua kehotettiin vaihtamaan alaa. ”Isorintaisten koirien tuhertelun asemesta Takahahsi voisi tienata elantonsa putkimiehenä, potaatinkuorijana tai vaikka koirankyhmynleikkaajana.” Jos Suomen mangorintama on väitetysti vuosien saatossa kypsynyt sitten vuosituhannen alun, niin miten tällainen oikein mallaa? Tosin kyseinen adressi näyttäisi sittemmin hävinneen. Hmm…
Osan 1 konkluusio: Mikä on Hopeanuolen ja hopeanuolismin nykyinen status Suomessa ja mangorintamalla? Onko sarjan hyväksymistaso jo Aku Ankan luokkaa, vai odottaako arvostatus nousuaan edelleen vielä suonsilmässä?
Osa 2. Journalistit
on eri sissit
Huhut kertovat näin: suomalaiset japanimaatiota ja mangoa käsittelevät aikakauslehdet vähättelevät Hopeanuolta ja hopeanuolismia. Hopsismi onkin höpsismi! Taksu-setä on vähän yksinkertainen! Hopeanuoli on sukupolvikokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille—muut menkööt männikköön!
Huhut kertovat myös näin: konventiot vähättelivät Hopeanuolesta teetettyjä musikaaleja. Desuconiin ei musikaaliväellä ollut mitään asiaa, ja Traconin kiinnostus musikaalia kohtaan loppui tasan tarkkaan ensi-illan kynnyksellä.
Miksi näin? Miksi tätä ainutlaatuista mangojulkaisua ja kulttuuritekoa kohdellaan näin? Tästäpä taas kerta-annos jutusteltavaa illanistujaisiin—Taivassalokin pitänee repiä männikköön mukaan!
Osa 3. Sanokaa Fazi,
kun haluatte hyvää?
Kaksoissolan™ foorumin Fazi-nimisellä käyttäjällä oli unelma: todistaa tosifaktoidi, että Hopeanuolen suomalainen kannattajakunta on läpeensä mätä. Kyseinen veijari oli asiasta niin varma, että hän ehti jo suunnitella luentoa kyseistä aiheesta, mikä olisi ollut anti-hopeanuolismin rohkein liike tähän mennessä. Toiselta kädeltä, luento ei koskaan toteutunut, joten tiedä häntä ja koiranhäntää.
Millainen kyseinen luento olisi ollut? Asiallinen vai kieliposkinen? Vakava vai nauruhermoja kiduttava? Puhdasmielinen vai kierä kuin K. Kieränen? Ken tietää—kysykää häneltä.
Osa 4. *sensuroitu*
*sensuroitu*
Osa 5. Tapaus Äf
Hopeanuolismin tuorein ja vakavin kriisi ajoittui viime joululle—minnepä muuallekaan kuin pimeyden ytimeen, Kaksoissolan™ foorumille. Suosiollaan yllättäneessä runo-topiikissa eräs nimeltä mainitsematon Uru oli väsännyt kiehtovan, lynchmaisen poeemin hopeanuolismin kohtalonhetkistä:
Valitettavasti Urun runonlausunta manasi paikalle henkilön, joka haastoi poeemin aiheen todenteolla. Kyseessä oli Señor Äf Äffington, ärripurri ilkikurinen, haukkuja pahansisuinen.
Tässäkö se sitten oli? Vuosikymmeniä kestänyt hopeanuolismi kokisi loppunsa tämän mysteerisen, epsanjamaisen señorin käsissä? Ei, sillä Hyperlinkittäjä, kaikkien foorumien sankari ja pelastaja numero uuno, saapui paikalle ja pelasti päivän ja hopeanuolismin täydeltä kuolemalta.
Väkikivavaltaisessa taistelussa Señor Äf Äffington päästi sammakoita suustaan kuin maailmanlopun kynnyksellä, mutta Hyperlinkittäjä pani vastaan kuin muinaisen Babylonian muurit. Äffingtonin akillesjänteeksi paljastui Melodifestivalen, ja pian Hyperlinkittäjää juhlittiin kuin kiekko- tahi neuroviisuvoittajaa. Hopeanuolismin 34-vuotisen taipaleen suurenmoisin kriisi oli taltutettu, ja tämä kesä tuntuu ihanimmalta pitkään aikaan.
Osa 6. Definitiivinen
ratkaisu?
Äffington-kriisin jälkeen Kaksoissolan™ foorumin nykyinen ydinjäsenistö (Pilvilinnan triumiviraatti, Kari Koski, Minttu-pan, Uru ja Spyro) kokoontui salaiseen neuvotteluun. Aihe: miten estää vastaavat anti-hopeanuolismin terroriteot harmaassa tulevaisuudessa?
Lukemattomien tuntien jälkeen tulosta ei syntynyt ilveelläkään, ja niinpä jokainen jäsen yksi kerrallaan hipsi tiehensä häntä koipien välissä. Lopulta jäljellä olimme vain me kolme ja salainen aseemme, jota emme olleet paljastaneet kenellekään: Pilvilinnan roolipelileikkien käsikirja. Väräjävin sormin selailimme tuota ohutta opusta, kunnes kolme silmäparia äkkäsi kuutossivulta jotain silmiinpistävää:
”Ärschyttäwän indiwiduaalin karkoitusloitsu”
HruMpa, hRumPa!
hrUmpA, HruMpa!
hRumPa, hrUmpA!
Miten kyseinen spelli siis toimii? Tässä malli, olkaatte hyvä:
Essi Merkki: ”Hähää! Teen Hopeanuolen käpälästä selänrapsuttimen ja sen faneista kaurapuuroa! Mä oon paha ja tosi pirullinen!”
Sir Ruthchyild: ”HruMpa, hRumPa! hrUmpA, HruMpa! hRumPa, hrUmpA!”
Essi Merkki: ”Voihan nenä! Minut on lyöty! Ja niin vaivalla kun minä mieheni paloitin!”
Ja tähän kohtaan itse kunkin oma voitonhuuto. Omani? ”Voitto kottiin!”
Onko tämä lopullinen, definitiivinen ratkaisu anti-hopeanuolismiin? Ans kattoo!
Tekstiä tulossa tuossa alhaalla. Be prepared. Be afraid. Be very afraid. Be very prepared and afraid.
Little My Bravestarr -veppisivuston (älä lue: vippisivuston) mukaan rakkaalla Taksullamme on virallinen Hopeanuoli-sivusto tyylikkäästi tituleerattuna Gin-Ga.net! Liekö tämä maailmankaikkeuden virallisin Ginga-aiheinen vippisivusto (lue: veppisivusto) ja gingaismin keskusnapa?
Yleisestihän tuo on varsin ikävystyttävä paikka: kolme linkkilistausta japanilaisista, suomalaisista ja engelskankielisistä sivuista—siinä kaikki. Toiselta kädeltä, hyödyllistähän tämä tällainen tieto ihan varmasti kuitenkin on, joten… Hmm… Tästäpä riittää diskuteerattavaa Pilvilinnan illanistujaisiin!
Mutta jotain on pahasti pielessä. Hopeanuoli.com, tuo hopeanuolismin mamma ja emo, kehto, synnyinkoti ja vaikka mikä, ei ole listattuna! Tämä vääryys on korjattava pikimmiten!
Miten?
Tekeekö pitkä teksti uniseksi? Harottavatko silmät, ja karkailevatko ajatukset tarpeilleen? Vierivätkö kellonviisarit liikavauhtia eteenpäin?
Ongelmasi ovat nimittäin ohitse. Minun on ilo ja kunnia esittää huipputeknologian uusin saavutus: Lyhyestikirjoittaja™! Tämä avulias (po)robotti ottaa huostaansa nuo mielipuoliset tekstit ja takoo ne ihmismielelle paremmin soveltuvaan muotoon.
Ja koko hela hoito on helppoa kuin kakunleikkuu: kopioi lyhennettävä teksti ja lähetä mokoma osoitteeseen:
lyhyestikirjoittaja@outlook.com
ja vot! Muutaman tunnin sisään vastaus odottaa jo postikansiossasi. Lyhyt, ihana ja raitis tiiviste kuivasta tiiliskivestä. Simple as a carrot!
Esmes:
Hopeanuolen menestyksen ja suosion pitkän iän salaisuutena on pidetty haaveilua ja odottamista, kun tiedon puutteesta johtuen sarjaa ympäröi mysteerisyys. Tämä varmasti päteekin 2000-luvulle, kun lukemattomat nettisivut tarjosivat suomeksi tietoa leikkaamattomasta animesta ja alkuperäisestä mangasta. Mutta entäpä aika ennen suomalaisia fanisivustoja? Hopeanuoli julkaistiin Suomessa vuonna 1989, ja Moonin sivusto aukesi vuonna 2001, eli tähän väliin mahtuu kokonaiset 12 vuotta. Tuona ajanjaksona suurin osa Ginga-faneista ei voinut odottaa tai haaveilla mistään, koska tietoa videoiden leikatusta luonteesta tai sen pohjana olleesta mangasarjasta ei ennen Moonin sivustoa ollut helposti saatavilla – tai välttämättä ollenkaan. Ja silti suosiota ilmeisesti riitti reippaasti koko tuon ajanjakson ajan. Tämä tuntuu vähän ristiriitaiselta kappaleen alun väitteen kanssa. Krooh, pyh! Lyhyestikirjoittaja™, sinulle tuli duunia.
Lyhyestikirjoittajan™ läpikulkemana:
– Hopeanuolen 2000-luvun suosion takana haaveilu ja odottaminen
– Haaveilun ja odottamisen takana tiedon puute
– 90-luvulla sarjasta ei ollut tietoa saatavilla—ei siis myöskään tiedon puutetta
– Mikä oli siis suosion takana 1990-luvulla?
– Ginillä on nöpönenä (!syntax error{function noponena(gin)})
Onko Lyhyestikirjoittaja™ tulevaisuutta? Se ainakin on varmaa, että Lyhyestikirjoittajalla™ on enemmän tulevaisuutta kuin jääkaapissani lepäävällä juustokakun palalla. Hotkis, maiskis ja mutusti mums! Cheesy, cakey, and moist delicious!
—Sir Ruthchyild
Edit. 30.5.2023
Lyhyestikirjoittaja™ näyttäisi olevan huollossa:
Huhujen mukaan hoivaa kestää hamaan tulevaisuuteen asti. Pitkien tekstien kärsimysnäytelmä jatkukoon. Tätä tragediaa⸮
Aiheena piratismi ja hopeisena välkkyvä karvapalleromme.
Huhut kertovat näin: Hopeanuolen leikkaamaton videojulkaisu ei myy. ”DVD:iden myynti on ihan onnetonta,” väittää asiantuntija H. Lippanen. Mangolla menee jonkin verran paremmin. Ehkä.
Jäljet johtavat—minnekäs muuallekaan kuin Juppituubiin ja lukemattomiin japanimaation imurointisivustoihin. Koska kyseessä on tuiki tuntematon maisteriteos, ei maailmanpoliisilla ole aikaa valvoa ja vatvoa Hopeanuolen esiintymis-, ja ilmestymispaikkoja. Jälkiä riittää siis moneen suuntaan. Pick thy pick!
Itsehän sain kunnian olla niitä harvoja, jotka saivat ensikosketuksensa tähän japanimaation unhoitettuun jalokiveen uljaassa laatikkomuodossa—toki kansikuva ja takakansiteksi olivat päin prinkkalaa, mutta mikään ei ole täydellistä (eikä minkään tarvitse olla täydellistä, koska mikään ei voi olla täydellistä—vanhan Zinclairin sananlasku)!
Faktoidi on tämä: tämä ’maatio ansaitsee paremmat puitteet kuin Juppituubin ja videoiden alapuolella henkeä uhkaavat haialtaat (lue: kommenttisektiot; älä lue: taas uusi Tappajahairaina). Olisiko vihdoin ja viimein aika uudelle leikkaamattomalle julkaisulle kera ruotsiversion parannusten? FutureFilm™—hearest thou me? Kallista lystiä se toki ehkä mahdollisesti saattanee olla, mutta ainakin pari pennosta valuisi Taksu-sedänkin pussiin. Nykyiseltä imurointisivustojen aikakaudelta maestrolle herunee lähinnä tukkeutuneita pölykapseleita.
Tämän myönnän: Hopeanuolen mangojulkaisujen menestys Suomessa ja muualla on allekirjoittaneelle jäänyt vähän mysteerioksi. Myönnän myös tämän: kukaan pilvilinnalaisista ei omista ainuttakaan nidettä hopeisena välkkyvän nuolen ja tämän jälkipolvien mittavista seikkailuista. Ja ihan pakkohan tämäkin on myöntää: mangonnälän tyydyttääksemme kipaisemme lainaamassa uusimman niteen hopeisena välkkyvän nuolen ja tämän jälkipolvien mittavista seikkailuista lähimmästä piplioteekistä.
Vaan aina tämä ei onnistu! Joskus lainahylly karjuu eioota—niin populääri kun mokoma sarja on—jolloin pettymyksen kyyneleet heruvat kyynelkanavista ja olo on mitä kurjin.
Ja se ainainen nenänniistäminen!
Näinä synkkinä hetkinä helpotusta oloon tarjoaa Ginga Scans -sivusto
laadukkaine englanninkielisine käännöksineen. Muutenkin yleishyödyllinen paikka
pienehköjä tiedonnälkäkohtauksia vastaan. Tarjolla on myös Togawa, Yaguchi ja Honjou -kysymys.
Keitä nämä vekkulit veijarit ovat/olivat? Kysymys on edelleen avoin kaikille,
ja vastauksia otetaan edelleen iloisna mielin vastaan!
Mietin tässä vain… nyt kun hopeisena välkkyvän nuolen ensimmäisistä seikkailuista on virallinen engelskankielinen painos olemassa, niin tuo sivusto panee pohtimaan… että oliko tämä julkaisu kovinkaan kookas tapaus? Sitä paitsi pari hermosäiekimppua yliskamarissani edelleen väittää, ettei pörröisestä hopsupallostamme olisi oikeaa englanninkielistä käännelmää. Toki enemmistö kupolin asukkaista on jo kääntynyt siihen uskoon, mutta vähemmistöjä ei koskaan kannata aliarvioida! Saa nähdä, miten käy.
Lukijat,
Kuten kaikki varmasti tiedämme, keisari Gaia ei menehtynytkään susien maanalaisen imperiumin maanvyöryssä, vaan asustaa tätä nykyä Suomen punaisimmassa kaupungissa.
Kuten tark’silmäisimmät lukijat varmasti jo tietävät, Tammerfors ei ole minulle mikään täysin vieras paikka—kas kun piipahdin vastikään helmikuussa Gerontologia 2023 -tapahtuman vietittävänä. Mitä mainioin tilaisuus yrittää bongata tuo julma mutta ylväs otus! Onnistuinko? Saat vastauksen jatkamalla lukemista vielä parin kappaleen verran.
Kuten hopeisena välkkyvän nuolen pitkäikäiset (ja lyhytikäisemmätkin) ystävät tietävät, Mansea pidetään hopeanuolismin keskuksena—piipahtihan Taksu siellä ensimmäisellä Suomen visiitillään. Kyseisenä ajankohtana en vielä ollut tietoinen tästä fasinatiivisesta sarjasta, joten kyseinen kulttuurimomentti jäi näkemättä, kuulematta, haistamatta, koskettamatta ja maistamatta. Mikä menetys alati heikkeneville aisteilleni!
Kuten kaikki paikkakuntalaiset varmasti tietävät, tämä Nääs-järven idyllinen rantakaupunki on elinvoimainen ja alati kasvava (sekä ympäröivää maaseutua tehokkaasti harventava!), mikä valitettavasti ei auttanut jo entisestään haastavassa missiossani. Katulabyrinttien ja pilviä hipovien pilvenpiirtäjien viidakossa Gaian bongaaminen oli haastavampaa kuin neulan tonkiminen lantakasasta!
Kuten voimme siis loppujen lopuksi päällämme päätellä, en onnistunut bongaamaan keisari Gaiaa enkä hänen uskollista palvelijaansa, F:ää. Tosin myönnettäköön, että tiukka aikarajakin kantoi kortensa kekoon. Vaan jos minulle toinen tilaisuus sallittaisiin ja neiti Aika löysäisi nyörejään, niin ilman muuta vastaisin haasteeseen uudehesti!